Ihmisen riippuvuus infrastruktuurista Vol.1

Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut oppia, miten riippuvainen olen arjessa erilaisista infrastruktuurin osista. Etelä-Savossa, missä asun, oli tammikuussa useista paikoista päiväkausia sähköt poikki. Omassa taloudessani se kesti vain kahdeksan tuntia, mutta vaikutukset olivat jo selvät.

Valojen puuttuminen oli ongelmista pienimpiä. Minulla oli onneksi hieman kynttilöitä jemmassa, ja lisää ajattelin hakea kaupasta. Kaupat vaan olivatkin kiinni, koska kassakoneet tarvitsevat sähöä. Kun kaupat muutaman tunnin jälkeen saatiin auki, olivat kaikki kylmäsäilytystä vaativat elintarvikkeet ostokiellossa. Vaikka sähkö ja siten viileäkoneet olivat olleet kylällä poissa käytöstä vain noin neljä-kuusi tuntia, kaikki ruoka joutui roskiin.

Vesihuolto ontui seuraavaksi. Koska meillä on oma kaivo ja sähköpumppu, vettä ei tullut. Onneksi meillä oli sopivasti lainassa tuttavaperheeltä vanha kunnon maitotonka, jolla sitten hain vettä paloasemalta. Onneksi paloasema oli lähellä, koska bensavalo paloi, ja yllätys, bensaakaan ei saanut ostettua.

Jotkut kyläkaupat kuulema pitivät oviaan auki myös sähkökatkojen aikana. Mutta miten nykyihminen voi sieltä mitään ostaa, jos sähköjä ei ole? Ihmiset eivät enää pidä kotonaan tai lompakossaan käteistä, ja sähköjen mentyä ei voi nostaa rahaa tai ostaa kortilla.

Onneksi meillä on kunnollinen leivinuuni, joten uuniruokaa syötiin kertakäyttöastioista. Jääkaapin sisältö muutti eteiseen, josta otettiin lämmöt pois. Pakastimen sisältö muutti pihavarastoon, tammikuuta kun elettiin.

Radiossa kerrottiin, että tietoa sähkökatkoista saisi suursavon sähkön nettisivuilta. Hienoa, tietokone kun ei toimi ilman sähköä sekään.

Viimeisen viikon aikana olemme joutuneet elelemään vaihtelevasti ilman viemäriverkon käyttämistä. Se on yllättäen ollut haasteellisempaa, kuin sähköttömyys. Ainakin henkisesti. Viime keskiviikkona viemäri meni yllättäen tukkoon, ja pesuhuoneessa tulvi. Iso kasa pyykkejäkin kastui viemärivedestä, jota minä lapioin pihalle kauhan ja sangon avulla. Jos vettä laski jossain, nousi se saman tien pesuhuoneen lattiakaivosta ylös.

Käsien pesu ja muu onnistui vielä vatien avustuksella, mutta suihkuun ei ollut asiaa, eikä vessanpönttöä voinut käyttää.

Suuri kysymys nouseekin tuossa tilanteessa hyvin nopeasti eteen. Mihin taajama-alueella asuva tekee tarpeensa, jos wc ei ole käytössä? Naapurit tuskin arvostaisivat, jos alamme pissia nurkkapieliin, puhumattakaan isomman hädän tekemisestä kukkapenkkiin! Jos vaikka käyttäisimmekin esim. sankoa vessa-astiana, mihin sen sisällön voisi tyhjentää? Ei sitä voi roskiinkaan laittaa. Leviää sinne ja sääliksi käy niin hajuhaittojen takia naapurustoa kuin sitä raukkaa, joka roskikset tyhjentää.

Onneksi ystävälläni oli sellainen porta potta joka ratkaisi tilanteen. Ällöttävää silti, kun ei edes alapesusuihkua ollut käytössä. Ja edelleen se ongelma on tuollaisen tyhjentäminen. Ei tuota ihan takakonttiin viitsi laittaa, ja viedä kemiallisen wc:n tyhjennyspaikkaan. Ei nimittäin vesitiivis ollut loiskuessaan. Ehkä uutena oli ollut, eli en nyt tuomitse koko laitetta. Ja oli tuo nyt ämpäriä parempi vaihtoehto!

Perjantaina meillä kävi putkimies, avasi viemärin, ja minä pääsin pesemään likaveden kastelemaa pyykkiä. Pesin kaiken vähintään kahteen kertaa, joko 60 tai 95 asteessa. Silti on tunne, että kaikki on saastaista. Osa vaatteista ei luonnollisestikaan kestä noin kuumassa pesua, mutta pienemmässä lämmössä ei irtoa viemärilika. Niinpä jouduin heittämään arviolta parin sadan edestä pois vaatteita. Tietenkin olin tyhmä, kun pidin pyykkejä pesuhuoneessa, josta vesi niihin pääsi imeytymään. Jatkossa nostan pyykkikopat saunan lauteille.

Lauantai-iltana tuli naapurin rouva kysymään, toimiiko meillä jo viemäri. Heillä ei toiminut, vaan vessan lattiakaivo tulvi. Selvisi, että meillä laskettu vesi päätyi heidän lattioilleen. Sen verran onneksi viemäri veti, että uskalsimme käyttää wc-pönttöä ja vetäistä sen suuremman hädän jälkeen. Tänään maanantaina on putket taas avattu, ja toivomme, että pääsemme nyt elämään normaalisti. Ja minä saan pestyä kaiken viemärivesipyykin viimein pois, ennen kuin se homehtuu.

Näiden tapahtumien jälkeen on mieleeni kuitenkin noussut ajatus mummon mökistä. Siis sellaisesta, jossa ei ole sähköä eikä viemäriä. Vesi nostetaan kaivosta, pihassa on sauna ja huussi. Lämmitys ja ruuanlaitto toimii puulämmitteisillä tulisijoilla. Alkeellista, mutta toimii. Kuin junan vessa!

Näistä tapauksista viisastuneena olen muodostanut mielessäni listaa siitä, mitä ihmisellä pitäisi olla kotonaan vastaavia tapauksia varten. Lisää tavaraa siis, meille, jotka jo hukumme siihen! Listassa on vain sellaisia tavaroita, joita ei välttämättä vielä jokaisessa kodissa ole.

-Retkikeitin + polttoainetta keittimeen (ruuanlaittoon ja/tai veden sulattamiseen/desinfiointiin)
-Kruunukynttilöitä jalkoineen (valaisevat paremmin kuin esim. tuikut. Kynttilänjalasta käy vaikka lasipullo)
-Tulitikkuja, ainakin kaksi askia
-Lämmityspuita ja syttyjä (olettaen, että on tulisija. Vastaavasti on olemassa erilaisia sisätiloihin sopivia lämmittimiä, joihin ei tarvita sähköä)
-Taskulamppu ja pattereita
-Pattereilla toimiva radio ja siihen pattereita (viranomaistiedotuksien kuunteluun)
-Vesikanistereita (kun vettä ei saa hanasta, nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä, ja loppuvat heti kaupasta)
-Pieni varasto kertakäyttöastioita
-Käsidesiä (mm. wc-käyntien jälkeen, kun oikeasti on pöpöjä käsissä, ei vain likaa)
-Kosteuspyyhkeitä (edullinen ja iholle hyvä vaihtoehto ovat isoissa pakkauksissa myytävät vauvojen pyllypyyhkeet)
-Ainakin yksi vesisanko ja yksi pesuvati sekä vesikauha
-Yksi sanko ja paljon muovipusseja käymäläksi (jos et sitten voi omaa riukua rakentaa) tai sitten muu potta tai kemiallinen wc
-Varasto "sähkökatkon kestäviä" ruokia, jotka on helppo ja nopea valmistaa ja eivät vaadi kylmäsäilytystä. Esim. pikapuurot, näkkäri, säilykkeet jne.