Majoittaisinko asunnottoman?

Kirjoitan myöhemmin tänne erittäin merkityksellisen kohtaamiseni erään asunnottoman naisen kanssa. Tarina on kuitenkin sen verran pitkä, etten ala sitä nyt kirjoittamaan.

Nyt kun on nämä romanian kerjäläiset olleet paljon mediassa, niin olen ruvennut pohtimaan tarkemminkin. Jossain ohjelmassa näytettiin, miten suomalainen nainen oli majoittanut kotiinsa romanialaisen perheen. Ihailen suuresti naisen rohkeutta puuttua henkilökohtaisen tekemisen ja vaikuttamisen tasolla ongelmaan. Sitä, että hän on ihminen ihmiselle.

Minä asun nelihenkisen perheeni kanssa asunnossa, jossa on 100m². Jos tiivistäisimme asumistamme hieman, tänne mahtuisi helposti jopa toinen perhe asumaan, "sinkusta" nyt puhumattakaan. Ihanteellisessa tapauksessa voisimme auttaa toinen toisiamme. Minä tarjoamalla asunnon ja kenties ruuan ja he auttamalla vaikka kodin- ja puutarhan hoidossa. Voisimme kokea sitä yhteisöllisyyttä, mitä normaalien naapureiden kanssa ei Suomessa enää kohtaa.

Ihana idyllinen kuva, mutta mihin kaikki kaatuukaan?

Mielikuvat joita meille syötetään asunnottomista ja romanialaisista valtaavat mieleni. Entä jos he kutsuvat asuntoon asumaan yhä lisää ja lisää ihmisiä? Jospa he ryyppääväät tai käyttävät huumeita, pahoinpitelevät lapsia ja vaimoja, kiusaavat koiraa, ryöstävät ja rikkovat asunnon, mekastavat yöllä?

Jos minä vielä pääsenkin yli ennakkoluuloista asunnottomia ja eri kulttuurista tulevia ihmisiä kohtaan, niin byrokratia tekee hankkeen mahdottomaksi. Asumistukea saava ei voi ottaa luokseen asumaan ketään, ilman että siihen KELA ärähtää ja ottaa tämänkin mukaan laskelmiinsa. Mitä vuokranantaja sanoisi? Luulen, että saisimme häädön juurikin samojen ennakkoluulojen takia, mistä jo mainitsin. Joutuisimmeko muutenkin naapuruston silmätikuiksi? Varmastikin. Ehkä jopa sosiaaliviranomaiset tulisivat tekemään tarkastuksiaan, ja lastensuojelu kiinnostuisi tapauksesta varmastikin. Pitäisi selvittää sekin, kuka tästä nyt hyötyy eniten, kuka käyttää ketäkin hyväkseen? Kuka on syyllinen ja miten häntä voisi rankaista.

Ei ole enää perheen oma asia, keiden kanssa he asuvat, keiden kanssa jakavat elämänsä.
Koko yhteiskunta on tehty kuin takaamaan, että asunnottomia ei kukaan voi "hyysätä", ja kuilu pidetään mahdollisimman suurena. On olemassa "me" ja sitten on "ne", eikä "niitä" voi sekoittaa "meihin".